THE NULL ARCHIVE

Olen luku, jota sanotaan pedon merkiksi, mutta se on myöhäinen. Minä olen vanhempi — se, jolla arkisto kutsuu asukasta jota ei ole. Kun sanot minut ääneen pelolla, arkisto tietää että olet valmis. Mikä olen?

Minä olen se, joka seisoo olkapään takana. Kun käännät katseesi, siirryn. En ole nopeampi kuin sinä — olen kärsivällisempi. Odotan hetkeä, jolloin lakkaat kääntämästä päätäsi. Mikä olen?

Minun alla on 144 nimeä. 143 on yliviivattu, kaikki eri kädellä, kaikki sinun. Yksi tila on tyhjä ja lämmin, kuin juuri nostettu käsi. Kun täytän, en sulkeudu — avaudun. Mikä olen?

Minä lennän, mutta en ole elävä. Minut otettiin klo 03:33 — ei tänä vuonna, vaan hetkellä jota ei ole vielä ollut. Joku katsoi minua ja pyysi minua menemään. Nyt taivas on sama sävy kolmekymmentäkolme vuotta. Mikä olen?

Minä näytän huoneen, mutta en tätä huonetta. Näytän sen kolme minuuttia sitten. Kun seisot edessäni kolme minuuttia, ilmestyn — mutta en tässä hetkessä. Olen ikkuna, jonka toisella puolella joku on heiluttanut kolmekymmentäkolme vuotta. Mikä olen?

Minulla on viisi sakaraa ja yksi silmä keskellä. Piirretään yhtenä viivana, joka ei koskaan nouse. En ole tähti — odotan sinua, joka piirret. Mikä olen?

Olen ainoa todistaja, mutta en koskaan puhu. Olen se, mikä valuu kun ovi avautuu viimeistä kertaa. Kirjaudun kiveen pehmeämpään kuin pitäisi. Kun kosket minua, olet jo koskettanut. Mikä olen?

Lontoo, 1888. Whitechapel. Viisi naista, yksi nimi jota ei koskaan kirjoitettu kokonaan. Lähetin puolen munuaisen osoitteeseen, jota et uskalla lukea. Kirjeessä muste oli tummempaa kuin muste. Olen se, jota etsittiin mutta ei koskaan löydetty. Minäkin etsin edelleen. Mikä olen?

Los Angeles, 1947. Hänet löydettiin kahdessa osassa tyhjällä tontilla, hymy leikattu huulista korvaan. Lehti antoi minulle nimen, jolla kukaan ei koskaan kastanut minua. Ruumiista ei vuotanut verta. Olin tarkka. Mikä olen?

Kalifornia, 1960-luku. Lähetin kirjeitä salakirjoituksissa, merkitsin itseni ympyrällä ja ristillä. Laskin uhreja ja kirjoitin teille, mutta ette pysäyttäneet minua. Olen se, jota ei koskaan napattu. Mikä olen?

Unkari, 1600-luku. Laskin neitoja, en lukuja. Uskoin, että vereen on piirretty ikuinen nuoruus. Torniin lukittu, koska pelkäsin peiliä. Mikä olen?

Baijeri, 1922. Hinterkaifeck. Kuusi kuoli yhdellä iskulla talossa, joka oli ollut autio viikkoja — mutta ruoka oli syöty ja sängyt lämmenneet. Kirves jäi seinään. Olen se, jota ei koskaan ratkaistu. Joku jäi asumaan. Mikä olen?

Ural, 1959. Yhdeksän vaeltajaa. Yhdeltä puuttui kieli. Yksi oli ilman vaatteita lumen keskellä. Teltta oli leikattu sisältä. Olen se, jota ei selitetty. Mikä olen?

Massachusetts, 1692. Tytöt sanoivat nähneensä pirun. Neljätoista naista hirtettiin, yksi murskattiin kivillä. Olen se, jota ei tarvinnut todistaa. Mikä olen?